Katat nykyaikaisessa karatessa – kolme tulokulmaa

Moni merkitys, sama harjoitus

Katat voi nähdä monesta eri tulokulmasta osana nykyaikaista karatea. Kirjoitan tähän blogiin muutaman eri näkökulman, jotka auttavat hahmottamaan, miksi kata on edelleen monelle harjoittelijalle tärkeä – ja miksi se voi myös näyttää eri ympäristöissä hyvin erilaiselta.

a) Oman tyylisuunnan ja organisaation ihanteellinen muoto

Kyseessä on yleensä oman tyylisuunnan ja tyylisuunnan sisäisen viiteryhmän tapa tehdä asioita – esimerkiksi HDKI:n vakiintunut linja. Niitäkin voi olla erilaisia, koska organisaatio on verrattain nuori ja jäsenistö tulee eri suunnista ja historiasta.

Yhtä kaikki: jokainen organisaatio määrittelee itselleen lainalaisuuksia, joiden mukaan muotoa tulisi toistaa. Tähän vaikuttavat kokeneimpien opettajien näkemykset sekä yhteisesti sovitut päälinjat.

Usein tällaiselle muodolle on nähtävissä historia ja kehityskulku, jonka “aikalaiset” tuntevat ja jonka pystyy perustelemaan seminaareilla ja leireillä ilman syvää kirjallista historiantutkimusta.

On myös hyvä huomata, että katat muuttavat hieman muotoaan ajan myötä. Uudet sukupolvet tulkitsevat tekniikoita ja rytmityksiä eri tavalla. Muutokset ovat pitkälti kokemuksen ja analyysin tulosta: asiat muuttuvat karaten sisällä, kun tieto ja taito kehittyvät vuosien ja vuosikymmenten kuluessa.

Toki muutokseen vaikuttavat myös korkea-arvoisten opettajien mieltymykset – keholliset, taidolliset ja taktiset. Silti tällainen “organisaatiomuoto” katasta on yleensä varsin vakio: mitään kovin dramaattista ei tavallisesti tapahdu.

(Oman yli 40 vuoden Shotokan-kokemukseni mukaan yksikään tekniikka ei ole minun aikanani muuttunut totaalisesti joksikin täysin toiseksi, vaikka eri organisaatioissa on vivahteikkaita tulkintatapoja.)

b) Kilpaileminen, kilpa-kata ja muutokset

Tässä lähestymistavassa muutokset ovat selkeimmin havaittavia – ja muutos on usein paljon nopeampaa kuin edellisessä. Kilpa-katan “tuulet” kulkevat käsi kädessä vallitsevan kilpailumuodon ja sääntöjen kanssa.

Selkeimmät erot näkyvät usein siinä, kilpailetko Shotokanin sisäisissä kilpailuissa vai WKF-sääntöjen alla. Näissä kahdessa on huomattavia eroja arvostelussa ja siinä, mitä pidetään arvossaan.

Karkeasti voisi sanoa, että WKF-tapa kilpailla muuttaa katan olemusta eniten. Eri aikakausina painotukset vaihtelevat, ja itse muoto voi muuttua asennoiltaan sekä tekniikan rytmitykseltä todella paljon.

Kun miettii kilpa-katan syvintä olemusta tätä kautta, ymmärtää tavoitteen: katasta haetaan näyttävä, voimakas ja yleisöön menevä kokonaisuus. Näyttäviä liikkeitä korostetaan, ja voimaa sekä nopeutta ihaillaan. Voisi sanoa, että kyseessä on atleettinen “sport karate”, jossa fysiikalla on suuri merkitys.

En lähde tuomitsemaan tätä. Tämä lähestymistapa pitää vain ymmärtää ja katsoa kilpailijan näkökulmasta: jos kilpailet ja haluat voittaa, harjoittelun on peilattava vallitseviin sääntöihin ja ihanteisiin.

Urheilu-karate on monesti kaikista vaativinta fyysisesti: se vaatii huippu-urheilijan ominaisuuksia – nopeutta, elastisuutta ja voimaa. Se on yksi karaten osa-alue ja monelle motivoiva harjoittelun vaihe.

Kannattaa myös muistaa, että urheilu-karate ei jatku ikuisesti. Se on usein yksi jakso karatekan polulla niille, joita kilpaileminen houkuttaa. Ja kuten tiedämme, vain pieni osa karatekoista kilpailee. Tämä on luonnollista: huippu-urheilun vaatimia ominaisuuksia, kunnianhimoa ja resursseja ei riitä joka paikkaan ja kaikille.

c) Kata itsepuolustuksen “muistikirjana”

Katan alkuperäinen tarkoitus on mielestäni ollut kaksijakoinen. Ensinnäkin kata on voinut olla mestarin “muistikirja” tai jopa eräänlainen DNA: tapa siirtää omaa ymmärrystä seuraaville sukupolville.

Yksi kata voi sisältää kokoelman taktiikoita, teknisiä sovelluksia ja harjoitteita – kehon, terveyden ja itsepuolustuksen työkaluksi.

Joku korkea-arvoinen, arvostettu sensei sanoi kerran seminaarilla, että tavallisen karatekan ei tarvitse osata montaa kataa: “muutama riittää”, kun osaat ne perinjuurin. Silti materiaalia on paljon, ja tutkittavaa riittää – jokaiselle jotakin.

Kun jokin ei tunnu järkevältä

Kun katoja tutkitaan itsepuolustusnäkökulmasta, huomio pitäisi kiinnittää alkuperäiseen muotoon – tai sellaiseen muotoon, josta katan idea selviää. Joidenkin katojen kohdalla tämä ei ole helppoa, joskus se tuntuu jopa mahdottomalta: “Mitä tämän katan luoja on tällä tarkoittanut?”

Joskus vastaus löytyy, kun kääntää ajattelun toisin päin: tekniikka ei ehkä olekaan “torjunta” tai “vastatekniikka”, vaan jokin välitekniikka, jolla voi olla myös terveysvaikutuksellisia lähtökohtia. Usein ratkaisu aukeaa, kun tutkii eri tyylisuuntien versioita samasta tekniikasta.

Etäisyys, realismi ja soveltaminen

Itsepuolustuksessa “taktinen etäisyys” voi olla pitkä, mutta itse tekniikka tapahtuu usein läheltä. Todellisuus ei ole oppikirjamaisia oizuke-hyökkäyksiä, vaan epäsuoria lyöntejä, tarttumisia, epämiellyttäviä potkuja ja joskus välineen kanssa tehtyjä hyökkäyksiä.

Siksi: kun tutkit vanhaa kataa, mieti sen alkuperäistä muotoa. Tutki historiaa, eri tyylien ja mestareiden tulkintoja. Aseta itsesi puolustajaksi, joka realistisesti yrittää väistää, torjua ja irrottautua hyökkäyksestä.

Yksi perussääntö auttaa: lähietäisyydessä ei yleensä ole aikaa tehdä kovin hienojakoisia, monimutkaisia tekniikoita. Suoraviivainen reagointi ja vartalon luonnollinen käyttö on avain. Unohda staattiset karateasennot – anna jalkojen liikkua luonnollisesti.

Lopuksi

Onneksi karate on aikoinaan Japanilaistunut ja karatessa on edelleen mukana vanhoja katoja, joita ei ole manipuloitu täysin pilalle. Pienellä “restauroinnilla” ja kaivelemisellä pääset katsomaan satojen vuosien aikakapseleihin.

Laji tarjoaa valtavasti mielenkiintoisia harjoitteluhetkiä ja vuosia, jos vain jaksaa lähestyä sitä eri aikoina eri kulmista. Ja maailma – myös Shotokan-maailma – on täynnä hyviä opettajia. Joskus tarvitaan vain hieman tuuria, että löytää itselleen oikean.

Uskon myös, että tämä aika tuottaa hyviä opettajia tulevaisuudelle. Laji on kehittynyt ja ihmiset ovat fiksumpia kuin koskaan. Pitkäjänteisesti harjoittelevat eivät sokaistu vyöarvoista tai organisaatiostatuksista: sisältö ja osaaminen ratkaisevat.

Hyviä harjoitteluhetkiä ja vuosia kaikille.

– miika